Joulun kiireet enteilevät kiireitä edelleen

Lupasin edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitaa ahkerasti ja olen tehnyt näin, mutta hieman toisilla foorumeilla. SOME-natiivina olen seniorikastia. Kun puolisoni kuoli liityin nuorten leskien tukiverkoston. Meillä oli oma sähköinen foorum ja chatti jo 2004. Kun lähes kaikilla oli pieniä lapsia niin olimme keskenämme sopineet, että maanantaisin tapaamme kimpalla chatissa. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja useat ovat läheisiä ystäviäni edelleen. Kohtaamamme vakava tragedia yhdisti, aina ei sanoja tarvittu, mutta yhtäkkiä yksin jääminen loi mahdollisuuksia uudenlaiselle asioiden ja tunteiden jakamiselle.

Kymmenen vuoden aikana olen jatkanut sähköistä verkostoitumista. Minulla on tuhansia ystäviä, tuttavia, samaa- ja erimieltä olevia somelaisia Facebookissa, Twitterissä, LinkedIn:ssä ja Yammerissa. Olen oppinut käyttämään somea myös työssä, enkä enää voisi tänä päivänä tehdä työtäni ilman sitä. Verkkotyötilat ja blogit ovat täysin arkea. Ja kuinka mukavaa onkaan tavata ihmisiä livenä, kuin vanhoja tuttavia joita on tavannut usein - mutta verkon välityksellä.

Joululomalle lähtö häämöttää ja on aika todeta, että paljona on tullut vuoden aikana tehdyksi. Tuskinpa kiireet laantuvat, mutta ikävuodet ovat tuoneet sen helpotuksen, että useat asiat ovat helpompia kun on kokemusta ja osaamista koossa ja voi yhdistää niiden päälle uutta.

Jos et jouvu jouluna,

et piäse piäsijäisenä;

Jos et piäse piäsijäessä,

niin et heilu helluntaena;

Et juokse juhannussa,

et kerkie koko kesänä.

                       - sanonta Sotkamossa 1935

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!